Oppimispäiväkirja työ 4

Viimeinen työ oli kolmiulotteinen ja se tehtiin pareittain tai kolmen hengen ryhmässä. Sen aiheena oli plastinen sommittelu (veistospari Henry Mooren hengessä). Työn materiaalina käytettiin savea ja meidän kolmen (minä, Henni-Elina ja Jenna) sanapari oli liikkumaton ja liikkuva.
            Muotoilimme kolmiosaisen veistostyön, jonka elementtinä oli vesi. Halusimme siis kuvata liikkuvan veden liikkeitä luomalla erilaisia aaltojen muotoja.  Aluksi, kun emme keksineet mitä lähtisimme tekemään, meinasi kiire pukata päälle, mutta lopulta pääsimme vauhtiin. Lopuksi vielä maalasimme erilaisilla sinisen sävyillä veistokset.
            Olimme melko yksimielisiä siitä, mitä teemme ja ryhmässä työskentely sujui hyvin. Veistoksestamme tuli puoliabstrakti ja siinä esiintyy myös hieman negatiivista tilaa. Olimme kaikki tyytyväisiä lopputulokseen ja meidän mielestämme teos näytti hyvältä joka suunnasta.

Oppimispäiväkirja työ 3

Seuraavana aiheena meillä oli sommittelu. Tehtävän nimi oli ''taidekuva taidekuvan sisällä'' ja siinä oli tarkoitus sulauttaa taidekuva paperille ja samalla käyttää jotakin sommittelutyyppiä. Taidekuvan sai jokainen valita itse.
            Valitsin itselleni kuvan, jossa on patsas merenrannalla. Se toi heti mieleeni Norjassa viettämäni kesät lapsena. Kuvassa jatkoin kivikkoista rantaa ja merta, sekä maalasin myös naisen, joka kävelee rannalla paljain jaloin. Aluksi olisin halunnut käyttää kolmiosommitelmaa, mutta siihen olisi mennyt liian kauan, joten tyydyin horisontaaliseen sommitteluun. Maalasin työn akrylliväreillä.
            Olin erittäin tyytyväinen aallokkoon ja taivaaseen, vaikka kokosuhteet aallossa arvioin hieman väärin. Pidän myös kivikosta, koska se sulautuu hyvin taidekuvaan. Mielestäni epäonnistuin värien käytössä, sillä sävyt taidekuvan ja oman työni välillä poikkeavat. Taivaan sävyissä kuitenkin onnistuin ja horisontaalinen sommittelutyyppi erottuu. Kaukaa katsottuna pidän työstäni, mutta sitä lähestyttäessä alkaa erottua virheet.

Oppimispäiväkirja työ 2

Toisena työnä oli kolmiulotteinen teos, jonka aiheena oli rytmi. Työssä piti käyttää sekä sidottua että vapaata rytmiä. Työ tehtiin erilaisista puukappaleista, jotka liimattiin kuumaliimalla toisiinsa kiinni. Sen sai maalata tai jättää puun väriseksi.
            Aluksi en tiennyt ollenkaan, mistä aloitan, mutta sitten liimasin muutaman tikun alustaan ja lähdin soveltamaan. Kun lopetin tikkujen liimaamisen, olin saanut aikaiseksi talon mallisen tikkuveistoksen. Siinä ei kuitenkaan ollut kovin paljoa vapaata rytmiä, minkä takia liimasin kattoon vielä tikkuja. Lopuksi maalasin työn pronssin värisellä spraymaalilla.
            Lopputulokseen olin tyytyväinen. Olin saanut ujutettua teokseen vapaata ja sidottua rytmiä, vaikka alku oli tuntunut epätoivoiselta. Veistokseni muistutti hieman kotaa ja loi lappilaista tunnelmaa. Ymmärsin työn vaiheissa, että rytmi ilmentää teoksessa taiteilijan omaa luonnetta ja luo teokseen jännitystä.

Oppimispäiväkirja työ 1

Ensimmäisessä työssä käsiteltiin värioppia ja väriharmonioita. Siinä omasta nimestä muodostettiin erilaisia kuvioita ja muotoja paperille, minkä jälkeen työn värityksessä oli tarkoitus käyttää jotakin väriharmoniaa.
            Itse halusin käyttää useita värejä, joten päädyin väriharmoniaan, jossa väriympyrästä valitaan vierekkäisiä värejä. Minulla oli myös ajatus luoda hieman revontulten väriä vahvalla sinisellä ja punaisella. Työssäni värit vaihtuvat sinisestä violettiin, violetista punaiseen, punaisesta oranssiin ja oranssista keltaiseen. Värit aina vaalenevat paperin reunoja kohden. Käytin maalaamisessa vesiliukoisia puuvärejä ja lopuksi väritin taustan mustalla tussilla.
            Olin melko tyytyväinen työhön, vaikkei kirjaimet onnistuneet ihan niin kuin suunnittelin. Jäin vielä miettimään, että olisiko ollut parempi jos värit olisiva tummuneet keskelle paperia mentäessä, mutta kyllä näin on ihan hyvä. Työn edetessä ymmärsin hiljalleen värien merkitystä taiteessa ja sen, kuinka tärkeää on valita huolellisesti värit, jotta ne sopivat yhteen ja saavat aikaan halutun tunnelman.

Kuva-analyysi



Carl Larsson: Lokakuu/kurpitsat, 1882

A)

1. Kun näin teoksen, ihastuin sen väreihin ja tunnelmaan. Kuvassa on mukana kurjaa arkipäiväisyyttä, mutta samalla kasvimaan väripilkut luovat toiveikkuutta ja vireyttä kuvaan. Pidän kuvasta, sillä tylsä arkipäiväisyys ja toiveikkuus tasapainoittavat toisiaan.

2. Kuvassa on vuosien saatossa rapistunut maatila. Vanha nainen on tullut kasvimaalle keräämään satoa. Hänen käsivarressaan riippuu kori ja yllään hänellä on kulahtanut mekko ja sininen essu. Naisen hiukset on peitetty valkealla huivilla ja kasvot ovat kääntyneet toisaalle, eikä niistä näy kuin sivuprofiili. Kuvan taka-alalla kohoaa rapistunut talo ja ilmeisesti navetta. Kasvimaalla on sekaisin monenlaisia kasveja. Taivas on pilvinen.

3. Omasta mielestäni kuvassa esitetään joka päiväistä elämää ja vanhuuden tuomaa väsymystä. Se korostuu kasvimaan rehevyyden rinnalla. Naisen takana on myös vihertävä puu, joka voisi kuvastaa nuoruutta. Näin teos esittää mielestäni elämän ääripäistä. Kuvaa katsoessani minulle tulee hieman epätoivoinen tunne, mutta jotenkin myös onnellinen ja rauhallinen olo.

4. Kuva on tehty akvarelliväreillä.

5. Kuvassa ei ole liikettä, aivan kuin aika olisi pysähtynyt hetkeksi. Vaalean ja tumman sävyjä on käytetty hyvin varjostuksissa ja valostuksissa. Niillä on luotu kuvaan muotoja ja kolmiulotteisuutta, kuten Naisen mekon helmassa. Kolmiulotteisuutta on saatu esille myös maan värien vaihteluilla, sekä talon sijoituksella kuvan yläreunaan. Mielestäni teoksessa on käytetty horisontaalista sommittelua, sillä siinä on paljon vaakasuuntaisia viivoja ja rauhallinen vaikutelma. Kuvassa löytyy sidottua rytmiä esimerkiksi maan samansuuntaisista tasoista. Kasvimaassa taas on paljon vapaata rytmiä.

6. Kuvan kokeminen riippuu paljon siitä missä se nähdään. Jos se esimerkiksi esitetään museossa muiden teoksien ympäröimänä, se ei välttämättä heti kiinnitä huomiota. Jos kuva taas näytetään lehdessä tai televisiossa, se saattaa herättää enemmän kiinnostusta.

B)

7. Kuvan on tehnyt Carl Larsson. Hän kuvasi teoksissaan paljon perheidylliä, mutta tässä kuvassa se puuttuu. Hän ehkä halusi kokeilla jotain uutta ja kuvata myös yksinäisyyttä. Toisaalta voi myös ajatella että teoksessa halutaan kuvata kotia ja puutarhaa.

C)

8. Kuva on tehty Ruotsissa, Larssonin kotikaupungissa vuonna 1882. Nykypäivinä tehdään taidetta laidasta laitaan. Tällä kuvalla on pyritty saamaan todentuntuinen vaikutelma ja siinä on myös onnistuttu. Larsson halusi tehdä teoksistaan koristeellisia ja maalata ne nimenomaa akvarelliväreillä. Hänen maalauksistaan voi löytää paljon yhdistäviä piirteitä, kuten koti, perhe, puutarha, sisustaminen ja yksilöllisyys, mitä hän halusi kuvata. Tuohon aikaan näitä asioita pidettiin merkittävinä, minkä takia Larssonin teosten arvostettavuus nousi. Lokakuu/kurpitsat on tällä hetkellä Ateneumin taidemuseossa.